Arvosijoittamisella voittaa markkinat, 1. osa

Hyvin yksinkertaistettuna arvosijoittaminen on sijoitusstrategia, jossa arvopaperi hankitaan silloin kun sen markkina-arvo on fundamentaaliseen analyysiin perustuen arvopaperin todellista arvoa alhaisempi. Osakkeen hinta on se minkä siitä maksat ja osakkeen perustana olevan liiketoiminnan arvo on se minkä saat.

 

Tutkimustulokset sen kertovat

Vaikka arvosijoittamisen periaatteet syntyivät jo 1900-luvun alkupuoliskolla – Benjamin Grahamin (1894-1976) sijoitus- ja arvopaperianalyysien pohjalta – niin sen tulosten perusteellisempi tieteellinen tutkimus on yllättävän nuorta. Vasta 1960-luvulta lähtien sijoitustutkimus pääsi varsinaisesti vauhtiin. Syitä voi olla useita, kuten kattavan materiaalin ja luotettavien tilastojen puute. Tietenkin vasta tietokoneiden tultua käyttöön oli mahdollista käydä läpi nopeasti ja tehokkaasti laajoja tutkimusmateriaaleja. Kun tutkimuksia sitten alkoi syntyä, niin järjestään niiden tuloksena oli, että arvostrategia voittaa pitkällä aikavälillä markkinat ja poikkeuksetta myös monet muut strategiat (kasvuosakkeet, momentum sijoittaminen ym.)

1960-luvulla ensimmäisissä arvostrategian tutkimuksissa yleensä tutkittiin hinnan suhdetta tulokseen (P/E ratio), koska siitä oli mahdollista löytää parhaiten pisimmälle ylettyvää historiallista materiaalia. Francis Nicholsonin tutkimus Price-Earnings Ratios in Realation to Investment Results (1968) oli yksi ensimmäisiä ja siinä analysoitiin 189 yritystä Yhdysvalloissa 18 eri alalta vuodesta 1937 vuoteen 1962. Yritykset jaettiin viiteen ryhmään P/E luvun mukaisesti. Alhaisimman viidenneksen osakkeet P/E -luvulla mitattuna antoivat tutkimusaikana keskimäärin 16 % vuosituoton ja vastaavasti korkeamman viidenneksen tuotto oli vain 3 %.

Myös Benjamin Grahamin ”The Intelligent Investor” –kirjassa oli tutkimus 30 Dow Jones Industrial Average -indeksin osakkeesta ajalta 1937-1969. Osakkeiden tuotto mitattiin viiden vuoden aikajaksoissa ja jokaisessa jaksossa 10 alhaisimman P/E -luvun osakkeet tuottivat paremmin kuin 10 korkeimman P/E -luvun osakkeet. Aivan vastaaviin tuloksiin päätyi David Dreman Forbesissa julkaistuissa tutkimuksissaan A Strategy for All Seasons (1986) ja Getting Ready for the Rebound (1990). Käyttäen Compustatin tilastoja 1800 suurimman yhdysvaltalaisen yrityksen osalta alimman P/E neljänneksen osakkeet tuottivat vuosittain keskimäärin 20.7 %, ylimmän neljänneksen tuoton jäädessä 10.4 %.

Ehkä kuuluisimmat kaikista tutkimuksista ovat olleet Yhdysvaltalaisten yliopistoprofessorien Eugene Faman (Nobel palkinto 2013) ja Kenneth Frenchin laajat tutkimukset. He ovat tutkineet eri arvokriteerien vaikutusta sijoitusmenestykseen. Yhdysvaltojen lisäksi heidän tutkimuksensa ovat koskeneet laajasti myös globaaleja osakemarkkinoita. Yhteenvetona voidaan todeta, että kaikilla arvokriteereillä (hinnan suhde tulokseen (P/E), hinnan suhde kirjanpitoarvoon (P/B), hinnan suhde kassavirtaan (P/CF), hinnan suhde myyntiin (P/S) ja korkealla osinkotuotolla (Dividend Yield)) valituilla osakkeilla on voitettu keskimääräinen markkinatuotto eri puolilla maailmaa. Jos haluaa tutustua näihin tutkimuksiin tarkemmin, niin ne löytyvät seuraavien otsikoiden alta: Eugene Fama, Kenneth French The Cross-Section of Expected Stock Returns (1992) ja Value versus Growth; The International Evidence (1998).

Ehkä viimeisimpänä mielenkiintoisena tutkimuksena voisi mainita Wesley Grayn ja Tobias Carlislen tutkimukset, jotka on julkaistu kirjoissa Quantitative Value (2013) ja Deep Value (2014). Oikeastaan he alkoivat tutkia Joel Greenblattin Magic Formula sijoitussysteemiä, jossa pyritään löytämään hyviä yrityksiä halvalla hinnalla. Hyvän yhtiön mittarina oli sijoitetun pääoman tuotto (ROC) ja hinnan mittarina oli tulostuotto (Earnings Yield). Tulostuoton käänteinen luku on EV/EBIT eli yritysarvo/liiketulos. Tämä mittari ottaa paremmin huomioon yrityksen velkaantuneisuuden kuin yleisemmin käytetty P/E -luku. Tutkimuksessaan S&P 500 indexin yhtiöillä 1974-2011 he yllätyksekseen havaitsivat, että EV/EBIT yksinään voitti tuotoissaan yhdistetyn Magic Formulan (CARG 15.95 % – 13.94 %). Samoissa tutkimuksissa he myös havaitsivat, että alhaisen EV/EBIT -luvun avulla valitut osakkeet antavat paremman tuoton kuin perinteisillä P/E-, P/B -luvuilla valitut.

 

Todellisuus vahvistaa tutkimustulokset

Tutkimukset ovat aina tutkimuksia ja sijoittamisen todellisuus voi olla toisinaan vähän eri maailma. Kuitenkin ehkä kaikista paras todiste Benjamin Grahamin synnyttämän arvosijoitusstrategian toimivuudesta on sitä käyttäneiden sijoittajien menestys todellisilla markkinoilla oikeaa rahaa sijoittaen.

Varmasti kuuluisin arvosijoittamisen esimerkki on Warren Buffett ja hänen yhtiönsä Berkshire Hathaway. Buffett ei kuitenkaan ole suinkaan ainoa arvosijoittamisella pitkäaikaista menestystä saavuttanut sijoittaja. Nopeasti poimittuna myös Walter Schlossin, Seth Klarmanin ja John Templetonin pitkäaikaiset selvästi markkinoita paremmat tulokset toimivat hyvinä esimerkkeinä arvosijoituksen käytännön menestyksestä. Mikä merkittävintä he kaikki ovat soveltaneet arvosijoittamisen periaatteita hieman eri tavalla. He ovat omistaneet paljonkin toisistaan poikkeavia osakkeita, toisen hajautus on ollut huomattavasti laajempaa kuin toisen ja yhden sijoittaessa pelkästään kotimarkkinoihin on toinen panostanu laajasti globaaliin sijoittamiseen. Kuitenkin kaikki ovat pitkällä aikavälillä selvästi voittaneet keskimääräisen markkinan ja osoittaneet arvostrategian toimivuuden käytännössä.

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Alla olevassa kommenttikentässä voit kommentoida tämän blogikirjoituksen sisältöä ja lukea muiden jättämiä kommentteja. Kommenttien sisältö ei edusta Nordnetin mielipidettä. Nordnet ei tarkista kommentteja ennen niiden julkaisemista, mutta poistamme epäasialliset kommentit, jos sellaisia esiintyy.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

guest
0 Kommentti
Inline-palaute
Näytä kaikki kommentit