Ahlstromin kulissien takana outoja liikkeitä

Ahlstromin pörssitaival on masentava. Yhtiö tuli pörssilistalle maaliskuussa 2006 myytyään yleisölle osakkeita 22 euron hintaan. Lupaavan alun jälkeen osakekurssi on lähes jatkuvasti heikentynyt nykyiseen noin seitsemän euron tasolle. Vielä pahempaa on, että tuloksentekokyky ja osingonmaksukyky ovat myös hiipuneet pahasti. Tämän epäsuotuisan kehityksen seurauksena osakkeen likviditeetti on kuivunut kokoon. Vähänkään isompien määrien myynti pörssin kautta on lähes mahdotonta. Yhtiön perustajan Antti Ahlströmin jälkeläisiä on satoja, ja he ovat aina käyttäneet valtaa yhtiössä. Nyt näyttää siltä, että suku on hermostunut tahmeaan kehitykseen ja että kulissien takana tapahtuu asioita, jotka eivät välttämättä ole ulkopuolisten osakkeenomistajien edun mukaisia.

Hyvien vuosien 2005 ja 2006 jälkeen Ahlstromin tulos on ollut vaatimaton ja käynyt muutaman kerran jopa miinuksen puolella. Heikko kannattavuus on hämmästyttävä ottaen huomioon yhtiön vahva globaali markkina-asema erilaisiin kuitumateriaaleihin pohjautuvissa tuotteissa. Suku on aina arvostanut runsaita osinkoja, mutta myös osinkovirta on ehtymässä. Vielä vuodelta 2011 jaettiin 1,30 euroa, viime vuodelta enää 0,30 euroa.

Jonkinlaista väreilyä on ollut ilmassa Ahlstromin kulissien takana jo alkuvuonna, kun yhtiöstä lähti kolme johtoryhmän jäsentä, viimeksi toimitusjohtaja Jan Lång. Kesäkuusta lähtien italialainen Marco Levi otti vetovastuun yhtiöstä.

Pysäyttävä ja todella harvinainen pörssitiedote saatiin lokakuun alussa, kun kerrottiin, että Ahlstromin hallituksen puheenjohtaja Pertti Korhonen eroaa. Kuten lähes aina vastaavissa tapauksissa todellista syytä eroon ei kerrottu. Korhosen tilalle uudeksi puheenjohtajaksi tuli suvun edustaja Robin Ahlström. Häntä ei kuitenkaan edeltäjänsä mukaisesti kelpuutettu yhtiön nimitystoimikunnan puheenjohtajaksi, vaan siihen valittiin toinen suvun edustaja, Thomas Ahlström. On mielenkiintoista seurata, kuka on nimitystoimikunnan ehdokas hallituksen puheenjohtajaksi ensi kevään yhtiökokouksessa.

Kauppalehti tiedusteli lokakuun puolivälissä syytä Korhosen lähtöön. Robin Ahlström ilmoitti mm., ettei lähtöön liittynyt minkäänlaisia erimielisyyksiä tai riitoja, ei myöskään valtataistelua. Samalla hän ilmoitti mm. seuraavaa: ”Yrityksessä on tapahtunut rakennemuutoksia ja meillä on hyvä momentum päällä. Omistajat haluavat ottaa vieläkin kiinteämmän otteen yrityksestä ja lisätä dynamiikkaa, jota jo on havaittavissa. Halutaan laittaa vielä isompi vaihde päälle.” Ehkä ratkaisun avain piilee myös seuraavassa lausunnossa: ”Meillä on hyvä dynamiikka päällä ja se vaatii hands on –toimintaa myös hallitukselta ja sen puheenjohtajalta.” Robin Ahlström antoi muun muassa ymmärtää, että Korhosen erokirjeen taustalla olisivat olleet tämän kiireet Outotecin takia.

Ahlströmin selitykset lähdön syistä eivät kuulostaneet kovin uskottavilta. Ilmeisesti niiden takia Korhonenkin päätti luopua vaiteliaisuudestaan, ja ilmoitti heti seuraavan päivän Kauppalehdessä, että hänen lähtönsä taustalla on näkemyserot ”joidenkin omistajatahojen” kanssa. Korhonen korosti, ettei hänen eronsa liittynyt ajankäyttökysymyksiin eikä Outotecin johtamiseen. Yllätyslähdön taustalla oli Korhosen mukaan näkemyserot siitä, ”miten omistajaohjausta tulisi hoitaa” sekä siitä ”mitä on hyvä hallitustyöskentely” ja ”kuinka parhaiten varmistetaan omistaja-arvon kehittyminen”.

Korhosen selitys kuulostaa verhoiltunakin pahaenteiseltä. Yhtiö ja sen omistajat kärsivät, mikäli hallitus tai pääomistajat ovat riidoissa keskenään tai mikäli jotain on tekeillä, mitä puheenjohtaja ei hyväksy. Meidänkin korviimme on kantautunut epämääräisiä huhuja suvun keskinäisistä erimielisyyksistä, joten ilmeisesti ei ole savua ilman tulta. Olisi mitä pikimmiten saatava selvyyttä siitä, mitä on mahdollisesti tapahtumassa yhtiössä ja ovatko ulkopuoliset vähemmistöomistajat jäämässä suvun tai joidenkin suvun edustajien jalkoihin. Avainasemassa lienee Ahlstromin suurin omistaja Ahlström Capital.

Robin Ahlströmin vaatima entistä tiukempi ote yhtiöstä saattaa pahimmillaan merkitä yhtiön vetämistä pois pörssistä. Tällainen toimenpide olisi törkeä, sillä yleisölle kalliilla myytyjä osakkeita ostettaisiin pois pilkkahintaan. Ainakin alkuvaiheessa suostuminen ostotarjoukseen on muodollisesti vapaaehtoista, mutta käytännössä pakollista, ellei halua odottaa pakkolunastusta. Vaikka ostotarjous ei saavuttaisi 90 prosentin rajaa, ilman todellisia markkinoita olevien osakkeiden omistaminen ei ole kovin houkuttelevaa. Kasinokaudella 1980-luvun loppuvuosian ja 1990-luvun alkuvuosina nähtiin esimerkkejä samankaltaisesta härskiydestä. Tällainen esimerkki oli mm. Tunturipyörä: pääomistaja halusi ostaa takaisin piensijoittajille kalliilla myydyt osakkeet laman takia tuntuvasti halventuneeseen hintaan.

Lopuksi on rehellisyyden nimessä todettava, ettei Ahlstromin kurssikehitys ole ollut ihan niin surkea kuin miltä näyttää. Vuonna 2013 yhtiö luopui erikoispapereiden valmistuksesta siirtämällä liiketoiminta-alueet Label and Processing Europe ja Coated Specialties kesäkuussa 2013 pörssilistalle otetulle Munksjö Oyj:lle. Samalla Ahlstromin omistajille jaettiin 27.5.2013 ja 27.11.2013 Munksjön osakkeita.

Mikäli haluaa välttyä verotuksen aiheuttamalta päänsäryltä, ei pidä missään nimessä myydä Ahlstromin ja Munksjön osakkeita. Verohallinto on antanut ohjeet siitä, miten Ahlstromin alkuperäinen hankintahinta pitää jakaa nykyisen Ahlstromin osakkeiden sekä kummassakin jakautumisessa annettujen Munksjö-osakkeiden kesken. Erikseen on vielä Ahlstromin hankintahinta ensimmäisen jakautumisen jälkeen, mutta ennen toista jakautumista. Keittoa hämmennettiin lisää keväällä, kun Ahlstromin osakkeenomistajat saivat osinkona Munksjön osakkeita. Näillekin osakkeille on määrätty hallinnollisesti ”hankinta-arvo”. Lopputulos on, ettei maasta taida löytyä montakaan veroasiantuntijaa tavallisista piensijoittajista ja verovalmistajista puhumattakaan, jotka osaisivat laskea oikein Ahlstromin ja Munksjön hankintahinnat ja niiden mahdollisesti aiheuttamat luovutusvoitot tai –tappiot.

Ongelmia ilmenee toki myös muissa osakkeissa, kunhan omistusaika on riittävän pitkä. Kuinkahan moni osaa selvittää oikein erilaisten osakeantien, splittien, jakautumisten ja osakevaihtojen vaikutus alkuperäiseen hankintahintaan, kun osake on hankittu vuosia tai jopa vuosikymmeniä sitten? Lisäksi pitää myös muistaa vähentää hankintahinnasta vuosien saatossa maksetut pääomanpalautukset. Tuskin on kuvittelua, että samanlaisesta sijoituksesta voi syntyä yhtä monta vaihtoehtoa luovutusvoitoksi tai -tappioksi kuin mitä on sijoittajia. Sijoitustuloksen selvittäminen verottajaa varten ei ole pelkästään tyhjänpäiväistä ja aikaa vievää näpertelyä vaan suoranaista hölmöilyä verovelvollisten kustannuksella.

Edellä oleva puhuu vahvasti hankintameno-olettaman järkeistämisen ja laajentamisen puolesta. Nykyiset 20 ja 40 prosentin olettamat edellyttävät, että alle kymmenen vuotta omistettujen osakkeiden hinnat pitää vähintään viisinkertaistua ja yli kymmenen vuotta omistettujen 2,5-kertaistua, jotta hankintameno-olettama ei johtaisi todella kohtuuttomaan ja perusteettomaan verotukseen. Mainitut kertoimet paljastavat, ettei verolakeja säätävilla politiikoilla ole alkuunkaan realistista käsitystä osakkeiden kurssikehityksestä.

Meillä on osakkeita Ahlstromissa ja Munksjössä.

Kim Lindström

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Alla olevassa kommenttikentässä voit kommentoida tämän blogikirjoituksen sisältöä ja lukea muiden jättämiä kommentteja. Kommenttien sisältö ei edusta Nordnetin mielipidettä. Nordnet ei tarkista kommentteja ennen niiden julkaisemista, mutta poistamme epäasialliset kommentit, jos sellaisia esiintyy.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

guest
0 Kommentti
Inline-palaute
Näytä kaikki kommentit