Viisi indeksirahastotyyppiä

Indeksirahastoja on monenlaisia. Yhdistävänä tekijänä kaikille indeksirahastoille on, että ne i) sijoittavat jonkin indeksin mukaisiin arvopapereihin samoin painoin, ii) niissä on alhaiset kokonaiskulut, sekä iii) alhainen salkun kiertonopeus. Indeksirahastossa ei toisin sanoen pyritä arvaamaan markkinoiden liikkeitä tai osakkeiden keskinäistä paremmuutta.

En tässä yhteydessä tee eroa siitä, onko kyse pörssilistatusta (ETF) vai tavallisesta, tilisiirron avulla merkittävästä indeksirahastosta. Indeksirahastot voi karkeasti jakaa viiteen luokkaan riippuen siitä, minkälaista indeksiä ne seuraavat. Indeksilaskennassa on kaksi varsinaista vaihetta: indeksijäsenten valinta sekä näiden painon määrittäminen. Tapoja on kuitenkin monta.

1. Helposti laskettavat indeksit

Yhdysvaltojen toiseksi vanhimman indeksin, Dow Jones Industrial Average:n (DJIA), julkaisi Wall Street Journalin toimittaja Charles Dow vuonna 1896. Indeksipisteluku perustuu kolmenkymmenen osakkeen yhteenlaskettuihin pörssikursseihin jaettuna muuttujalla, joka tätä kirjoittaessa on 0,152. Muuttujalla korjataan esimerkiksi osakejakautumisten vaikutus indeksipisteluvun tasoon.

Indeksin kummallinen laskutapa johtuu silloisesta tarpeesta pystyä laskemaan indeksipisteluku nopeasti kynän ja paperin avulla. Indeksi on nykytarpeisiin nähden suppea eikä siinä enää ole pelkästään teollisuusosakkeita. Indeksiin kuuluvista osakkeista sekä indeksiin tehtävistä mahdollisista korjauksista päättää komitea tarpeen mukaan.

Myös esimerkiksi Japanin Nikkei225 indeksipisteluku perustuu indeksissä olevien osakkeiden nimellisiin hintoihin.

2. Markkina-arvoon perustuvat indeksit

Maailman ensimmäinen yritysten markkina-arvoilla painotettu indeksi, S&P 500, julkaistiin vuonna 1957. Siihen sisältyy Yhdysvaltojen markkina-arvoltaan (noin) viisisataa suurinta yhtiötä. Tällä hetkellä niistä viisi suurinta (Microsoft, Apple, Amazon, Google, Facebook) edustavat 18 prosenttia koko indeksistä. Tämänkin indeksin koostumuksesta päättää komitea, kuitenkin säännöllisesti neljä kertaa vuodessa, seuraavien pääkriteerien pohjalta:

• indeksiin kuuluvan/lisättävän yhtiön markkina-arvon tulee olla vähintään 8,2 miljardia USD
• vuotuisen osakevaihdon suhde vapaaseen osakelukumäärään (free-float) on vähintään oltava 1.0
• vähintään 250 000 osaketta vaihtuu jokaisena tarkasteluhetkeä edeltävänä 6 kuukautena
• osake listattuna joko NYSE:ssä tai Nasdaqissa

Useimpien niin sanottujen maantieteellisten indeksien osakepainot perustuvat yritysten markkina-arvoon (free-float tai ei). Muita tuttuja esimerkkejä tällaisista ovat DAX-indeksi saksassa, FTSE100 Iso-Britanniassa, CAC40 Ranskassa, EuroStoxx50 euroalueella ja TOPIX Japanissa.

3. Vaihtuvuuteen perustuvat indeksit

Helsingin OMXH25 -indeksissä on puolestaan 25 vaihdetuinta yritystä. Tällä on haluttu varmistaa, että Helsingin Pörssin johdannaisindeksi on mahdollisimman likvidi markkinatakaajan kannalta. Jos markkinatakaaja esimerkiksi myy OMXH25-futuuria, hänen on “neutralisoitava” positionsa ostamalla saman nimellisarvon edestä indeksin mukaista osakekoria. Mikäli osakekaupankäynti on tahmeaa, myös johdannaismarkkinat ovat sitä.

OMXH25-indeksiin kuuluvan osakkeen maksimipaino on myös rajattu 10 prosenttiin. Tällä on puolestaan haluttu varmistaa se, ettei indeksistä tule yhden osakkeen show, kuten pienillä markkinoilla helposti saattaa käydä. Esimerkiksi 2000-luvulle tultaessa Nokian paino yleisindeksissä oli lähes 70 prosenttia. OMXH25-indeksin jäsenet valitaan kahdesti ja rebalansointia suoritetaan neljästi vuodessa.

4. Ominaisuuksiin perustuvat indeksit

Indeksikoostumuksia tuotetaan myös muiden kuin yritysten maantieteellisten ominaisuuksien perusteella. Indeksiin saatetaan kelpuuttaa vain sellaisia yrityksiä, jotka kunnioittavat kestävän kehityksen periaatteita (ESG) toiminnassaan. Muita “ominaisuusindeksejä” ovat esimerkiksi toimiala-, faktori- ja megatrendiperusteiset indeksit. Tällaisia indeksejä laskee ja julkaisee samat tutut S&P Dow Jones Indices, MSCI, STOXX Indices ja esimerkiksi Solactive.

Näitä erikoistuneempia indeksejä seuraavat passiiviset sijoitusrahastot ovat yhtälailla indeksirahastoja, kuten edellä mainittuja indeksejä seuraavat indeksirahastotkin. Kustannukset yhä erikoistuneempien indeksirahastojen osalta voivat toki olla jopa moninkertaisia perusindeksirahastoihin verrattuna. Perusindeksirahastot voivat olla jopa jopa ilmaisia. Siitäkin huolimatta erityisominaisuuksiin sijoittavien indeksirahastojen kokonaiskustannus on edelleen vain noin kolmannes aktiivisesti hoidettuihin verrokkirahastoihin nähden.

5. Varainhoitajien itse laskemat indeksit ja osakekorit

Viimeisenä indeksirahastokategoriaan lukeutuvat sellaiset rahastot, jotka sijoittavat läpinäkyvällä periaatteella varainhoitajan itse määrittämään indeksiin tai osakekoriin. Koska maailmasta löytyy indeksejä lähes joka tarpeeseen, tällaiset ovat harvinaisempia. Esimerkkinä kuitenkin mainittakoon esimerkiksi Seligson Global Top 25 Brands ja Pharmaceuticals.

Yhteenveto

Indeksirahastoina voidaan pitää kaikkia niitä rahastoja, jotka sijoittavat tiettyjä havaittavia ominaisuuksia omaavaan yritysryhmään passiivisesti, eli pienellä salkun koostumuksen vaihdoilla ja matalilla kuluilla. Indeksirahastoissa korostuu kulujarrun puuttuminen.

Indeksirahastoissa kohtaavat kulujarrun ja hötkyilyn minimointi sekä läpinäkyvyyden maksimointi. Tästä seuraa, että tiedät jo tänään sijoituksesi kuluvan tuotoltaan menysteneimpään neljännekseen verrokkiryhmään nähden, kymmenienkin vuosien kuluttua.

Katso/kuuntele myös:

• #rahapodi-jakso aiheesta
• Ovatko indeksirahastot synnyttäneet kuplan?
• Alati muuttuva indeksi
• Tekoäly – koneiden nousu, vaan ei kapina

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinPaasi ja puhelimitse numerosta 050 5918292.